Tiia kävi Ripan kanssa hiihtämässä SPKY:n valjakkohiihdon SM-sprintti kisoissa Lieksassa.
Matkaan lähdettiin kotonta jo aikaisin aamulla tavoitteena päästä kisoissa maaliin. Kisapaikalla sai käydä ilman koiraa hiihtämässä kisalatua 1,4 km ennen nollakoiran lähtöä. Katselin jo kauhistuneena uran alkavan heti ylämäellä ja päätin reippain mielin käydä tutustumassa reittiin. Ennen kun pääsin edes puoleenväliin hengitys vinkui ja tuntui etten pääse elävänä edes pois uralta. Ensimmäinen kilometri oli melkein kokonaan nousua ja siinä olisi vaadittu hyvää hiihtotekniikkaa ja kuntoa, mitä minulta ei tietenkään löydy.
Ensimmäinen startti oli klo 11:41. Ripa oli ihan innoissaan kun sai valjaat päälle ja huuto oli sen mukaista. Uralle päästyämme poika kyllä hiljeni mutta olikin aivan ihmeissään kun ura oli valtatien levyinen. Eteneminen ei meinannut onnistua ollenkaan, kun Ripa-reppana ei tiennyt missä voi juosta ja yritti kääntyä jokaiselle metsäpolulle. No maaliin kuitenkin päästiin ja aikakin oli ihan oman arvioin mukainen.
Toinen startti olikin sitten ryhmälähtö ja en tietenkään ollut ikinä moista harjoitellut. Lähdössä oli noin 100 metriä latu-uraa missä piti kestää suksien kanssa koko matka. Koiran piti olla koko latu-uran matkan hiihtäjän vasemmalla puolella ja sitä piti pitää valjaista kiinni. Valjaista sai päästää irti vasta kun latu-ura loppui. Ripahan ei halua edes kävellä ihmisen rinnalla vaan kampeaa kokoajan ihmisestä poispäin. Kyllä siinä jokusen kerran tassut osui suksiin kun poika voimalla yritti kammeta mahdollisimman etäs minusta. Kunnialla kuitenkin selvittiin lähdöstä, taisi olla mukana rutkasti ensikertalaisen tuuria. Toinen kierros olikin Ripalle jo helpompaa kun ei tarvinnut enään ihmetellä minne pitää mennä. Saatiinkin kiristettyä ekan kierroksen ajasta noin 10 sekuntia pois.
Kokemuksena kisat oli aivan mahtava. Hieman kun jaksaisi treenata omaa hiihtoa niin ei urakka tuntuisi niin raskaalta ja koirallakin olisi helpompaa.
Yllätykseksemme emme jääneet tuloslistalla viimeisiksi vaan sijoituksemme oli 9. kun valjakoita naisten C-luokassa uralle lähti 12.
Vaikka päivä oli kaikkine ajomatkoineen pitkä ja rankka, jäi päivästä kuitenkin todella hyvä fiilis. Oli kiva nähdä mihin meidän rahkeet riittää lajia tosissaan treenaavien joukossa. Koira tykkäsi, hiihtäjä sai pientä buustia hiihtoharrastukseen ja hyvät hiihtokelitkin vaan jatkuvat. Tästä on hyvä jatkaa kaikenlaisten päähänpistojen toteuttamista koiruuksien kanssa.
Alkuerän maaliintulo
Välierän ryhmälähtö
Välierän maaliintulo
Kuvista kiitos Maria Hiltunen, Ikihetki sekä Lieksan Palveluskoirakerho ry.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti