sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Koiravaljakkokisat

Starttasimme lauantai aamuna 23.2.2019 Valjakkosamojedien jäsenkilpailuihin Ylämaalle koirat ja kick spark kyydissä. Aikomuksena oli startata Maizan ja Ripan kanssa 2-koiran kick spark luokassa.

Perille päästyämme selvisi, että meidät oli vahingossa laitettu 3-koiran luokkaan, joka ajetaan reellä. No, reki ei ollut mukana ja koiriakin oli vain kaksi. Sadulla oli ylimääräinen reki mukana, joten sain päättää kummassa luokassa ajan.

Ei aikaakaan, kun yllytyshulluna valjastin koiria reen eteen puolet pidemmälle metkalle, mitä olin alkujaan suunnitellut.
Maizan aloitettua juuri juoksunsa sain lähteä valjakoista viimeisenä eli neljäntenä matkaan.
Ensimmäisellä kierroksella koirat tuntui juoksentelevan aika löysästi, olihan kelikin suht lämmin. Toisella kierroksella saatiin menoon vähän intoa, kun koirat kuuli edellä menevien ääniä. Pitkällä suoralla näin myös itse edellä menevät vilauksella.
Ei aikaakaan, kun ohitimme ensimmäisen valjakon hienosti, mitä Maiza nyt tuttuja tyttöjä ohimennen morjesti. Ohituksen jälkeen Maizan piti välillä katsella taakse, tuleeko tutut treenikaverit perässä. Kohta menimmekin kaikki neljä valjakkoa samassa letkassa kuin possujunat konsanaan.
Sadun pysähtyessä oikomaan liinoja ohitettiin valjakko mallikelpoisesti. Enään edessämme oli yksi valjakko, mutta siinä oli liinoissa kolme vahvaa urosta. Hetken perässä jarruteltuani päätin kokeilla ohitusta, mutta ajattelin ottaa sen varmanpäälle, koska liinoissani oli juokut aloittanut narttu ja hyvin mustasukkainen uros. Otin seisingistä kiinni ja menimme vauhdilla ohi. Pientä murinaa pojilla oli, mutta ihan hyvin matka silti jatkui, vaikka seuraava käännös ei mennytkään niinkuin Strömsöössä.
Enään ei ollut pitkä matka maaliin ja Maiza löysikin aivan uuden vaihteen, kun kuuli ihmisten ääniä maalialueelta. Reippaasti ja hyvissä voimin ylitimme maalilinjan ensimmäisinä.
Aivan mahtavat koirat minulla oli vetoliinoissa, lämpimästä kelistä riippumatta noin 9,7 km meni hyvällä vauhdilla ilman suurempia kohelluksia.

Oli todella kiva sammariporukalla ajella uusissa maisemissa ja saatiin hyvää harjotusta ohituksiin. Koiratkin saivat uutta intoa vetämiseen, kun yleensä käymme ominemme ajelemassa. Ja mukavaa oli myös kisojen jälkeen istua ruokapöytään ja päästä höpöttelemään samanhenkisten ihmisten kanssa.
Nyt on taas akkuja ladattu, että jaksaa puurtaa arjessa.

Reissu aivan kohta takana.💪
💙Ripa ja Maiza💖

📷 Kati Kylliäinen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti